Syksyn pimeys kääntyy vuoden lyhimpien päivien lähestyessä valoisemmaksi. Syysiltojen tummat maisemat rutistivat valon vähiin. Erityisesti tummien sadepilvien alla makaava märkä maisema verotti valon viimeisetkin voimat.
Pohjoisimmassa Suomessa auringoton kaamos vahvistaa otettaan vääjäämättä. Myös meillä etelässä auringon kaari taivaalla lyhenee vielä hyvän tovin.
Valon vähyyttä korvaa kuitenkin lumen vaaleus. Tummana hehkuvan märän mullospellon kesyttämiseen riittää pieni pakkanen ja hento lumikerros. Pakkanen nostaa kuuran maan pintaan ja seisauttaa veden. Soiden käkkärämännyt saavat juurelleen kevyen koristelun suurten lumihiutaleiden tippuessa kuuran seuraksi.
Soilla vaihtavat asua myös tummana tuijottavat suolammet, jotka saavat vaalean jääpeitteen. Jäätymisen ja särkymisen myötä lampien kanteen muodostuu hieno mosaiikkikuviointi. Yksitotiselta vaikuttavalta keidassuolta löytyykin mielenkiintoisia yksityiskohtia myös vuoden hiljaisina päivinä.
