Lutakkoneva


Kermikeitaiden aatelia
Suot
Lutakkoneva
Talvimaisema
Esittely

Teuvan pinta-alasta noin 23 prosenttia on soiden peitossa. Vaikka suurin osa alkuperäisistä soista on ojitettu tai otettu maanviljelykseen, niin maisemaa rikastavat vielä monet lähes luonnontilaiset suot.

Lutakkoneva on maisemallisesti yksi Teuvan hienoimmista soista. Valtakunnallisesti arvokas suokokonaisuus kuuluukin soidensuojeluohjelmaan. Lutakkoneva muodostaa lähellä sijaitsevien Suksenjärven kosteikon, Parran kallioden sekä Luovankylän peltoalueen kanssa monipuolisen maisemakokonaisuuden.

Lutakkoneva asettuu maisemaan noin 55 metriä Parran huippua alemmaksi, mutta lähes 20 metriä Suksenjärveä korkeammalle, vaikka välimatkaa on vain kilometrin verran. Lutakkonevan vedet laskevat Noranteen kautta Karijoelle ja Lapväärtinjokeen. Sen sijaan Suksenjärven vedet suuntaavat Teuvan- ja Tiukanjoen kautta Kristiinan kaupunginlahteen.

Lutakkonevalle on luonteenomaista nevamaisemaa rikastavat avovesiallikot. Lisää syvyyttä allikkoalueiden maisemaan luovat hyvin kehittyneet turvekermit, jotka kohoavat paikoin huomattavasti vedenpintaa korkeammalle.

Lutakkoneva kuuluu Etelä-Pohjamaan kermikeitaisiin. Kilpimäinen suo on kehittynyt keskustan ympärille, joten suon reunoja korkeammalla sijaitseville allikkoalueille tulee uutta vettä vain sateiden ja lumen sulamisvesien mukana.

Lutakkonevan pinta-ala on noin 325 hehtaaria, josta noin 20 hehtaaria muodostuu yli kahdestasadasta avovesiallikosta. Suurimmat allikot ovat useamman hehtaarin, mutta keskimäärin koko mitataan aareissa.

Lutakkonevan pohjattomiltakin vaikuttavissa suonsilmissä kivennäismaa tulee vastaan viimeistään muutaman metrin jälkeen. Keskimäärin turvekerroksen paksuus on 3,7 metriä ja paksuimmillaan turvetta on kertynyt viitisen metriä.

Lutakkoneva on allikoiden runsaudesta huolimatta varsin karu suo. Vallitsevana on keidasräme-silmäkeneva-kompleksi. Suon reunarämeet ja puustoiset osat suosta ovat isovarpuista rämettä ja rahkarämettä. Vähäpuustoiset ja aukeat alueet ovat rahkanevaa, lyhytkortista nevaa sekä silmäkenevaa.

Suolla kasvaa harvakseltaan varsin kookaitakin mäntyjä. Alempana pääkasvillisuuden muodostavat varvut (kanerva, suopursu) ja suon pinnassa vallitsevat rahkasammalet. Tyypillisintä kasvilajistoa Lutakkonevalla ovat kanerva, suopursu, lyhytkortiset sarat sekä erilaiset rahkasammalet. Tuoksukanervana tunnetulla suopursulla on aiemmin ollut tärkeä tehtävä liinavaatekaapien raikastajana.

Allikkoalueet ja erityisesti turvekermit ovat herkkiä kulutukselle. Siten alueen vaellusreitti kiertää nevan sydämen, jotta se säilyy edustavimmillaan. Koska Lutakkonevan kasvillisuus on karua, se ei kestä juurikaan kulutusta ja kulutuksesta toipuminen on hidasta.

Lutakkonevan pohjoisosan Isolammi on nykyisin Teuvan suurin yhtenäinen vesialue. Muutamia kymmeniä vuosia sitten lammista onkin käyty sahaamassa paikallisen meijerin tarvitsemat jäähdytysjäät kesää varten.

Hienojen näkymien lisäksi suo tarjoaa asuinpaikan monipuoliselle eläinlajistolle. Kesällä eläimistä pääsee tutustumaan erityisesti linnustoon (parhaimillaan touko-kesäkuussa) ja hyönteisiin.

Tiheimmillään linnusto on allikkoalueilla. Lutakkonevalla tavattaan vuodesta riippuen runsaat 20 pesivää lajia.

Pesivistä lintupareista viitisen prosenttia on vesilintuja (tukkasotka, telkkä, tavi, sinisorsa). Kahlaajien osuus on kolmannes (liro, kapustarinta, töyhtöhyyppä, suokukko, isokuovi, kurki, punajalkaviklo, valkoviklo, taivaanvuohi). Varpuslintuja pesivistä pareista on 60 % (niittykirvinen, keltavästäräkki, metsäkirvinen, västäräkki, pensastasku, pajulintu, peippo, pohjansirkku). Myös käki on nevan kesäinen asukas.

Pesivien lajien lisäksi suolla ruokailee tai lepäilee joukko muita lajeja. Laulujoutsen ja hanhet ovat vieraista suurimpia. Joutsenet viihtyvät nevalla ajoittain pidempäänkin. Suolla vierailee myös lähialueilla pesiviä petolintuja.

Keväällä nevamaisemassa kuuluvat teeret ja riekot. Lokeista kalalokki ja naurulokki ovat ajoittain pesineet nevalla, mutta useimpina vuosina vain tyytyneet lepäilemään allikoissa. Lisäksi nevamaisemassa liikkuu variksia ja korppeja.

Rastaita ja monia muita varpuslintuja ruokailee ja pesii nevan laidoilla. Isolepinkäinen kuuluu useimpina vuosina suon asukkaisiin. Lisäksi nevan kesäiseen maisemaan kuuluvat kiinteästi Luovankylässä pesivät räystäs- ja haarapääsky sekä tervapääskyt.


TEUVAN MUUTTUVAT MAISEMAT