Teuvalaissyntyinen Jussi Seppä (1885-1951) on menneiden vuosikymmenten tunnettuja lintutieteilijöitä Suomessa.
Sepän opinnot suuntautuivat kansakoulun jälkeen ensin maanviljelyopistoon ja myöhemmin Jyväskylän seminaariin, josta hän valmistui vuonna 1908.
Seppä vahvisti taiteellisia taipumuksiaan useassa taidekoulussa. Lisäksi hän opiskeli Helsingin yliopistossa saavuttaen pätevyyden biologian ja maantieteen lehtorin virkaan. Hän siirtyi 1927 opettajaksi Pieksämäen yhteiskouluun, jossa hän toimi eläkkeelle siirtymiseen asti vuoteen 1946.
Seppä uhrasi elämänsä linnuille ja luonnonrakkaudelle. Aluksi hänen luontoharrastuksensa oli lähinnä retkeilyä ja keräilyä, johon sisältyi tarkkoja havaintojen tekoa ja valokuvausta sekä luontokuvien tekoa eri välinein.
Seppä kiintyi jo varhain lintujen lauluun. Hän seurasi luonnossa lintujen laulun muotoja ja rakennetta, ja teki havainnoistaan tarkkoja muistiinpanoja. Harrastuksen tuloksena ilmestyi vuonna 1922 laajaa huomiota osakseen saanut kenttäopas Lintujen äänet. Lintujen äänet on epäilemättä tunnetuin Sepän kirjoista. Kirjasta otettiinkin kaksi uusintapainosta.
Kirja täyttikin aloittelijoiden kaipaaman kenttäoppaan paikan toistakymmentä vuotta. Kirja löytyi monen pojan hyllystä ensimmäisenä lintukirjana. Myös vanhempien lintuharrastajien kirjahyllystä löytyi tilaa Lintujen äänille. Kirja on epäilemättä antanut monelle aikansa "tutkijanalulle" sysäyksen omistautua linnuille.
Lintujen äänissä kuvataan runsaan 150 linnun laulu- ja kutsuääniä. Mukana ovat lähinnä "pikkulinnut". Useimmista lajeista Sepällä oli omia havaintoja, mutta muutamien harvinaisimpien lajien kohdalla hänen täytyi tyytyä kirjallisuustietoihin.
Äänet on kuvattu kirjassa tarkasti sekä nuotein että kirjaimin. Lintujen äänet, kuten muutkin kirjansa, Seppä kuvitti omin piirroksin ja valokuvin. Kirja on vielä tänäänkin tutustumisen arvoinen.
Yliopistolla eläintieteen lopputyössään Seppä pohti kysymystä lintujen "laulukoneiston" rakenteesta sekä mihin lintujen laulun kehitys ja laulutaito perustuvat. Opiskelun jälkeen hän keskittyi yhä enemmän lintujen lauluun liittyvien kysymysten pohdiskeluun.
Sepän tutkimus "Havaintoja valon ja sääsuhteiden vaikutuksesta lintujen päivittäisen elintoiminnan alkuhetkiin" (1928) oli ehkä hänen tutkimuksistaan tärkein. Tämän tutkimuksen voidaan sanoa olleen alkusysäys lintujen vuorokausirytmiikan kysymysten laajempaan tutkimiseen Suomessa.
Seppä loi uutta myös kvantitatiivisen, eli lintujen määrää selvittävän tutkimuksen alalla. Hänen tutkimuksensa "Käpylän pysäkin ympäristön linnusto" vuodelta 1927 on ensimmäisiä kvantitatiivisia linnustoselvityksiä maassamme ja lähes koko maailmassa. Tutkimus perustui ruutuarviointiin.
Seppä toi esille kehittelemänsä maisemaa vastaava käsitteen "kuuluma" "Luonnon löytöjä"-kirjassaan vuonna 1928. Tähän kirjaan ja vuonna 1945 ilmestyneeseen "Linnut ja maisema"-kirjaan Seppä keräsi eräät mielenkiintoisimmat havaintonsa ja tuloksensa.
Viimeinen teos "Uutta ja vanhaa linnuista" sekä kirjoitelma Teuvasta jäivät käsikirjoitusasteelle. Seppä toi ajatuksiaan ja havaintojaan esille paitsi kirjoissaan myös monissa aikakaus- ja sanomalehtikirjoituksissa.
Sepällä oli aikaa myös muille luonnontieteille. Opiskelun loma-aikoina hän liikkui paljon kotiseudullaan kartoittaen ja mitaten merkittäviä maastokohteita, kuten Parran ja Teuvanjoki-uoman maastoa. Sepän muovailema Suomen korkokartta lienee ollut tunnetuimpia hänen sivuharrastuksistaan. Myös kotiseututyö oli erityisen lähellä Sepän sydäntä.
Lintu-, pesä- ja kasvikokoelmansa, kirjastonsa ja monet taideteoksensa Seppä lahjoitti lahjoitti Teuvan kotiseutumuseolle ja yhteiskoululle. Sepän valokuvakokoelma linnuista ja niiden pesistä sekä hänen havaintoaineisto liitettiin Helsingin yliopiston eläintieteen museon arkistoon.
Jussi Sepän kirjoja
1915 Eläinmalleja veistoa varten
1917 Suomen eläimiä
1922 Lintujen äänet (uusintapainokset vuosina 1945 ja 1951)
1928 Luonnon löytöjä
1945 Linnut ja maisema
Lähteet
Leinonen Eino, 1960: Jussi Seppä - teuvalainen luonnontutkija. Teuvan vaiheita/Teuva-Seuran kevätjulkaisu 1960.
Siivonen Lauri, 1951: Jussi Seppä. Luonnon Tutkija 55:59-60.
