Korpela tuli tunnetuksi hengellisenä runoilijana, jolta
ilmestyi mm. teokset:
75 virttä (1904)
Elämän
lauluja (1913-14)
Elämän
keskeltä (1914)
Ristin
virsiä (1926)
sekä
tuttuja sanoituksia moniin virsiin esim.
Käyn Jeesus kasvois
etehen
Joutukaa sielut on aikamme kallis
laulu Kesän kirkas huomen
Kuvia Simon tuvalta:
HM-03
| Tupa tieltä katsottuna |
| Tupa etupihalta |
| Tupa eteisestä |
| Näkymä ikkunasta |
| Eteisen tavaraa |
| Eteisen tynnyreit |
| Sivustavedettävä sänky |
| Valokuva |
| Piironki |
| Kirjoja piirongilla |
| Uuni |
| Vieraita tuvalla |
| Huussi |
Opintielle
Simo Korpela lähti Kristiinankaupunkiin, jonka jälkeen opiskelu jatkui
Porin lyseossa.
Ylioppilaaksi lahjakas nuorukainen kirjoitti 1887.
Nuorena
pappina Simo Korpela aloitti Kauhavalla. Täällä hän toimi myös Alakylän
kansakoulun opettajana.
Simo Korpela koki elämänsä aikana runsaasti vastoinkäymisiä. Omien sairauksiensa lisäksi hän menetti kaksi poikaa vapaussodassa. Kolme tytärtä kuoli sairauteen, eikä elämä muutenkaan ollut helppoa.
Ennen kuolemaansa Korpela sai rovastin arvon (1927)
ja valtiolta ylimääräisen kirjailijaeläkkeen.
Heikki
Mahlamäki, Reijo Sjöblom-02