Hiihtämisen pitää olla hauskaa

Urheilusaavutuksista palkkaa
Kisaisäntä Pauli Nevalan voi tavata Hopeasompa-kisojen aikana vaikkapa musisoimassa kodan äärellä.
-         Jos on sillä päällä, että viittii esiintyä, mies veistelee.
Parran kisamaastoissa on maamerkkinä maailman suurin keihäs muistuttamassa teuvalaisen keihäänheittäjän saavutuksista. Nevala kiskaisi olympiakullan Tokiossa vuonna 1964, 23-vuotiaana.
-         Armeijan jälkeen aloin treenata. Sitten heitinkin Suomen ennätyksen. Rahaa ei tullut, jos ei ollut näyttöjä, se pisti treenaamaan, Nevala muistelee.
 
Pauli Nevala korostaakin selkeitä taloudellisia palkintoja saavutuksista urheilun sarallakin.
-         Työstä ja saavutuksista pitäisi saada palkka, jonka voi käyttää miten haluaa.
 
Suurissa menestyksissä on Nevalan mukaan aina mukana jotakin muutakin kuin vain kovaa treenaamista ja kuntoa.
Vain joku aina voittaa.
-         Onko se sitten tuuria, pääkopan on ainakin oltava mukana. Asiat menevät tietyssä rytmissä, mikä vaikuttaa
menestykseen. Olisi yksinkertaista, jos saisi vain treenata, syödä ja nukkua, Nevala pohdiskelee.
Nevala kertoo, että oli oman olympiamenestyksensä nähnyt unessa vuotta etukäteen.


Seuran tuki motivoi
Hopeasomman kisaemäntä Katja Ruotsalainen, 31 on järjestävän seuran, Teuvan Rivakan kaikkien aikojen menestynein hiihtäjä. Ruotsalaisella on taskussaan SM-hopea yhdistelmähiihdosta vuoden 2005
kisoista. Tuota mitalia ehkä vielä kovempi saavutus on neljäs sija SM-kisojen perinteiseltä kympiltä vuotta
myöhemmin, koska tuolloin paikalla olivat kaikki Suomen parhaat naishiihtäjät.
 
Vuosi 2006 oli muutoinkin menestysvuosi, Ruotsalainen mm. voitti Scandinavia Cupin. Vuosi jäi Ruotsalaisen viimeiseksi aktiiviuralla, sillä menestyksestä huolimatta hän ei mahtunut olympiajoukkueeseen. Vaikka takana oli uran paras kausi, 
ajatus lopettamisesta oli kytenyt jo pidemmän aikaa. Myös perheen perustaminen oli vahvasti mielessä.
-         Näin kovin motivaatio hiipui eikä yksilötasolla jäähdyttely kiinnostanut. Viesteissä olen ollut mukana senkin jälkeen.
Teuvan Rivakan naisten paras viestisijoitus on vuosilta 2004 ja 2005, jolloin saavutettiin kuudes sija.

Katja Ruotsalainen sanoo tulevansa erittäin mielellään emännöimään Hopeasompa-kisoja.
-         Varmasti näkee paljon tuttuja, joita ei ole muutamaan vuoteen tavannut.
Ruotsalainen työskentelee Jurvassa ostoassistenttina huonekalukonserni Hiipakalla, joka on hänen, tyttönimeltään
Hiipakan, suvun yritys. Päivän viikossa Katja on osittaisella hoitovapaalla Niklaksen kanssa,
joka täyttää tammikuussa vuoden ja neljä kuukautta.
 
Ruotsalainen muistelee omia Hopeasompa-vuosiaan.
-         Ensimmäisenä vuonna, 1991, hiihdin 14-vuotiaiden sarjassa ja tavoitteenani oli sijoittua 50 parhaan joukkoon.
Olin 49. Siitä sain kimmokkeen harjoitella hiihtoa varten. Jatkoin kuitenkin edelleen pesäpallon ja lentopallon pelaamista.
Seuraavana vuonna harjoittelu tuottikin tulosta ja sijoituksena oli 7.
-         On tärkeätä asettaa tavoitteita itselleen, tietää miksi sitä treenaa. Tavoitteellisuus ei saa kuitenkaan tarkoittaa liikaa totisuutta. Harjoittelun pitää olla hauskaa ja hommasta pitää nauttia, yleisessäkin
sarjassa. Niin sitä saa tuloksia, Ruotsalainen korostaa.
Jurvalainen Ruotsalainen tuli Teuvan Rivakan edustajaksi, koska seuran hyvä porukka innosti jatkamaan.
-         Henkinen ja taloudellinen tuki on tosi tärkeätä. Viestijoukkue motivoi jatkamaan. Seuralla oli yhteisharjoituksia ja muutenkin aktiivista toimintaa.
 
Vaikka kilpasukset on tältä erää pakattu pussiin, Katja Ruotsalainen hiihtää edelleen mielellään.
-         Hiihto on nykyisin harrastus. Kun on niin monet vuodet treenannut, ei pysty vain olemaan. Massahiihtoja
voisi kokeilla hiihtää, niihin kun ei aktiivivuosina koskaan pystynyt aikataulun takia osallistumaan.
Harrastuksiin kuuluu myös juokseminen, takana on muun muassa puolimaratoni viime kesältä.